03 helmikuu, 2012

Valinta

 On nimittäin kylmmpää kuin Siperiassa. Olkoon sitten. En jaksa harmistua,koska päätäni särkee. Se menee edelle.
Laiskuus kostautuu,kuten aina. Jos ei mitään tee,särkeee päätä- niin se menee. Omat asentoni ovat niin huonot, ja lihaksistoon pitäisi saada ajettua,lihasmuistiin,-uudet asenno niskalle,päälle.
Niska ja ryhtiosuus aiheuttaa suuren osan tästä- olen jo läkärin kanssa aiheesta neuvotellut. Työstän sitä.

Juniorin siirteneuvottelut ovat tänään, joten tekemistä-uusia ihmisiä on pöytien vastakkaisilla puolilla tänään taas.Olisiko tänmän jälkeen taas hetkeksi helpompaa.Olisiko joku ratas byrokratiasssa nyt muuttumaton hetken. Kelan päätös pitäisi soittaa, olisiko sitä sieltä tulossa nyt vihdoin .Milloin?
Ihme touhua, snaon minä. Jos näitä ei jaksaisi hakea, näiden kanssa jaksaisi vääntää- niin hyväkö olisi?
Näitä ei tehdä helpoksi,sanon minä.
 Juniorin mieltä kingertää tämä palaveri.Kingertää myös Hkiin lähtö.Isänsä on palaveriin tulossa myös. Toivottavasti.Näillä pakkasilla kun voi sattua  jo yllätyksiäkin maantiellä vaikka  kuinka olisi tulossa. Poika pääsee sitten Hkiin saman tien.
Viikonloput sielä ovat pojan mielestä edelleen aika lailla ykkösjuttu. Enempää en asiasta sano,ettei tule sanotuksi liikoja.

 (Kuvat eiliseltä. Pakko oli käydä happihypyllä päivän aikana,ja tuollaista jälkeä syntyi.)
Viikonlopuna,jos vaan keli yhtään sallii ja mie tarkenen,käytän kameraa- ja treenaan.Niin vähän on tullut mitään tehtyä. Ei vaan pysty,kun paleltuu- mutta tekosyy se on  kuitenkin, ei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Isku,into ja palo puuttuu.Tehdä tuota- kuten muitakin asioita. Mitään asioita.-Siitä tässä on vaan kyse,eikä yhtäänmistään muusta.
 Niitä ei vaan ovi sytyttää.Ne sieltä vaan syttyvät,,itsekseen-kun taas aika on. Kyllä minä kovasti yritän. Mutta  yrittämisen vuoksi tässä kohden, en taida tehdä sitä  itseni vuoksi, ja silloinhan siitä ei mitään tulekaan,niinhän se menee. Yritän,koska se on fiksua,niin kuuluu tehdä- niin vaan on oikein.
Voisin helposti löytää vaikka kirjallisuutta,jotka tukevat viisasta väitettäni: 'eteenpäin'
Toteutus on vaikeaa,se vaan on.
Siunattu mummoystäväni on fiksu. Hänen kanssaan pääsemme eteenpäin asiassa, jos toisessa-ja ainakin kolmannessa. Hänen kanssaan asioista kuin asioista puhumine on helppoa, japalkitsevaa.
Niin se menee,että syvyyttä pitää olla- ja saavutettu jo monessa kohden,kun näitä läpikäy. Ihmisillä pitää olla samankaltaisia kokemuksia, vertaistuen saamien on kova juttu,sillä on pintaa ,mihin peilata.
 Sanahelinää en jaksa sisällyttää enää elämääni,ei sillä mitään tee. Se on itse asiassa jopa hyvin loukkaavaakin.  Jotenkin sen kautta kokee olevansa itse alennusmyynnissä- ja  siihen sanojaankin suhtaudun kyllä nihkeästi.Miksi sanoa,kun ei tarkoita?
Paljon pyörii,eikä mitään kuuitenkaan.
Edessä olisi sisähommista koostuva päivä, pomppimista siellä ja täällä-singahtelua paikasta a paikkaan b.
Ei harmita.
Saan tiputettua johonkin matkan varrella tämän pääkipuni ja elämä taas jossain kohden alkaa voittamaan, niin aina käy.
Ajoittain pitää hieman rypeä.
Sen jälkeen k valuttaa huolet hartioilta ja kerätä riittävästi asennetta kainaloon ja antaa mennä.
Kun ei ole toista ihmisistä liki joutuu kaikki tunnekirjot läpikäymään ja tarjoilemaan itse itselleen. Kaksinkertainen duuni.
Toki, valinta se on ollut tämäkin. Olisin voinut valita toisinkin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Halaus.

sn

Anonyymi kirjoitti...

Sie ihana.
kiitos.

Ittelles.

ja taas särkee päätä, ja joka paikkaa. Sieluakin.
Mutta jos pää alkaa taas liikku, ehkä muukin taas helpottaa?

vintti