Sanon,että mieli on hyvä- pakkasista huolimatta.
Takana jälleen loistavasti kuorsattu yö, joten ei hätää.
Eilen illalla sain pidellä vauvaa sylissäni, ja kivaa se olikin. Kaksi tuntia vierähti kivasti,enkä muistanutkaan- kuinka mukavaa tuollainen paapominen on.
Parasta on se,että saan mennä takaisin koska haluan!
Lainakoira, ja lainavauva. Mieletöntä elämää.
Erittäin iloiseksi,suorastaan superonnelliseksi minut teki tyttäreni txt. En ollut itse onnellinen, vaan olin onnellinen tytäreni puolesta. Siitä-että hän liikahti ehkä isoimman askeleen koskaan tällä aikuisuuden tiellä. Ymmärsi sen, mitä olen hänelle koittanut kertoa,sanoa ja opettaa. Hän itse määrittelee itsensä, omat rajansa,rajallisuutensa, mahdollisuutensa- ja työ onhänelle se välinen siihen.
Yämä pätee nyt nuorella ihmisela pärjäämisessä, oman talouden rakentamisessa, ja sen määrittelyssä.
Vanhana pätkätyöläisenä hän sai eilen elämänsä ensimmäisen kokonaisen kkpalkkansa, joka mahdolistaa omaan,uuteen elämään siirtymisen,kun on pitkäjänteinen ja tekee viisaita ratkaisuja.
Samalla hän oppii ymmärtämään omat voimansa säädellä elämäänsä. Kaikki on mahdollista.
Tämä on niitä hetkiä, joita me äidit elämässämme rakastamme.
Ylpeys omasta lapsesta.
Ja lisää seuraa.
Poikani mun!
Olimme eilen palaveeraamassa neurolla. Lä'äkäri vaihtui. Hyvä,kun vaihtui. Tuo lääkäri oli muuten ihan ykköstyyppi- JUniori oli samaa mieltä. Valitettavasti tilannes,ettemme tapaa enää toiste. Sos.työntekijäkin vaihtui taas. Tämä on hämmentävää.
Mutta aidasta seipääseen.
Kun paikalla oli asiallinen lääkäri, joka oli selkeästi kaiken tilanteen tasalla ja yllä- puhui ja kyysi, asetteli sanansa oikein, puhui oikealla sävyllä- poikani oli mukana tässä.
Tämä kertoo minulle asioita,vahvistaa niitä,mitä olen aina tiennyt. Kun poikaani ei aliarvioida, ja ollaan varauksettomia, poikani pärjää loistavasti heidän kanssaan.
Olin ylpeä.
Mieletön päivä.
Siihen kun mahduttaa sen onnistuneen tavaranvientireissun kirpparille, ja vauvantuoksun niin kyllä.
Ei paha. Se oli tammikuun viimeinen päivä se.
Nyt on helmikuu. Oho,tuumaan ma. Saako tänä vuonna hamekankaita? Kannattaako niitä ruveta metsästämään?
Mitään potentiaalista ei ole näköpiirissä, joten annetaan olla.
01 helmikuu, 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti