Sitä odotan.
Mielikuvissani se alkaa heti tammikuun jälkeen, näin olen oman pääni ohjelmoinut uskomaan,on se sitten totta tai ei- sillä ei ole merkitystä itse asiassa !
Eilen vietin mukavan iltapäivän. Mukavan työpäivän. Mukavan illan,
Elämäni on siis mukavaa.
Kiva.
Mukavasti juttelin kouluterkan kanssa puhelimessa poikani verikokeiden tuloksista,jotka hän saa tänään.
Verikokeiden osalta paastosokeri on okay, samoin muuten kolesteroli. Hyytymistekijät eivät ole viitteistä ,eikä b-kreat. Samoin muutama muu on jotensakin kallellaan, mutta lappu on työpöydällä. Niin tietenkin..
Pojan hyytymiset- trompparit- eivät mahdu viitearvoihin, se on todettu jo aikaisemmin,samoilla linjoilla mennään. Ne mahtuvat kuitenkin normaaliin poikkeamaan. Kai.
B-kreat on miulle sellainen, jote netistä jouduin hieman tsekkaamaan ja odotan lääkärinkantaa siihen.
Meillä aikuisilla on nyt muutama kohta, mihin tarttua näissä- ja toivon,että se kantaa hedelmää hieman nenäämme pidemmälle.
Näin todellakin toivon kaiken tämän kanssa.
Eilen uitin poikaa, on kiva katsoa,kuinka taitava tuo on. Ui kilometrin, nosti peukua ja tuli hymyillen ylös. Noin se toimii hyvänä päivänä. MIulla pitäisi olla pojalle oma rata varattuna,sillä poika kokee olonsa ahdistuneeksi, jos on paljon ihmisiä liki. No kiva. Ja kuinkas paljon tuolla halleissa aina sitten onkaan? Iltaisin. Treenivuoroja,ohjattua toimintaa. Sitä ja tätä. Nämä yhtälöt ovat niin hankalia ajoittain kaikille. Ja vain kannustamalla, mukaan lähtemällä- tähän on tässä kohden mahdollisuus. Muuten vielä ei. Vasta,kun olemme paljon pidemmällä.
Kaiken maailman juttuja.
Tämä on tärkeä päivä,sanon minä. Monen kannalta. Peukkua sille,että lääkäri on kiva, ymmärtää sen positiivisen vallan mahdollisuuden, mikä hänellä nyt on käsissään kannustaessaan poikaani. Moni nyt naureskelee partaansa, mutta ei se ihan niin vaan ole. Ei ole helppoa istuttaa oikeita ajatuksia näiden mieleen. Ei vaan mene. Ja kyse ei ole siitä,ettei yritystä olisi. Taho on vaan väärä. Äiti.
Silloin tällöin = usein, tarvitaan järeämpää ,ulkoapäin tulevaa käskytystä. Sellaista, mitä poika ei voi ihmisen aseman takia kyseenalaistaa.
Huomenna poika tulee kotiin, lähtee täältä pe.na kouluun j a asemapaikkaansa vasta lauantaina. Ihana saada poika kotiin taas muutamaksi hetkeksi. Niin se menee, että ikävä- jota tuntee,kun omat lapset ovat muualla, on erilainen- kuin mikään muu.
Ehkä me pärjäämme ihan hyvin . Niin toivon.
Jos yrittäisin paperini kohdilleen ja vääntymään numerot oikeisiin kohtiin ooikealla tavalla. Saamaan vitoset ja kasit pysymään oikein päin- kutoset ja ysit säilymään omilla riveillään, ja n- sekä k- kirjaimet oikeissa tavuissa.
Välillä asiakkaille lähtee sellaisia kirjeitä-että oksat pois. Inhimillisyyttä ripaus joukossa.
Puiden oksat notkuvat lumen painosta, ulkona näyttää kauniilta. Ei mielialassakaan ole yhtään mitään vialla. Tämä on asennekysymys pitkälti.
Näin todellakin toivon kaiken tämän kanssa.
Eilen uitin poikaa, on kiva katsoa,kuinka taitava tuo on. Ui kilometrin, nosti peukua ja tuli hymyillen ylös. Noin se toimii hyvänä päivänä. MIulla pitäisi olla pojalle oma rata varattuna,sillä poika kokee olonsa ahdistuneeksi, jos on paljon ihmisiä liki. No kiva. Ja kuinkas paljon tuolla halleissa aina sitten onkaan? Iltaisin. Treenivuoroja,ohjattua toimintaa. Sitä ja tätä. Nämä yhtälöt ovat niin hankalia ajoittain kaikille. Ja vain kannustamalla, mukaan lähtemällä- tähän on tässä kohden mahdollisuus. Muuten vielä ei. Vasta,kun olemme paljon pidemmällä.
Kaiken maailman juttuja.
Tämä on tärkeä päivä,sanon minä. Monen kannalta. Peukkua sille,että lääkäri on kiva, ymmärtää sen positiivisen vallan mahdollisuuden, mikä hänellä nyt on käsissään kannustaessaan poikaani. Moni nyt naureskelee partaansa, mutta ei se ihan niin vaan ole. Ei ole helppoa istuttaa oikeita ajatuksia näiden mieleen. Ei vaan mene. Ja kyse ei ole siitä,ettei yritystä olisi. Taho on vaan väärä. Äiti.
Silloin tällöin = usein, tarvitaan järeämpää ,ulkoapäin tulevaa käskytystä. Sellaista, mitä poika ei voi ihmisen aseman takia kyseenalaistaa.
Huomenna poika tulee kotiin, lähtee täältä pe.na kouluun j a asemapaikkaansa vasta lauantaina. Ihana saada poika kotiin taas muutamaksi hetkeksi. Niin se menee, että ikävä- jota tuntee,kun omat lapset ovat muualla, on erilainen- kuin mikään muu.
Ehkä me pärjäämme ihan hyvin . Niin toivon.
Jos yrittäisin paperini kohdilleen ja vääntymään numerot oikeisiin kohtiin ooikealla tavalla. Saamaan vitoset ja kasit pysymään oikein päin- kutoset ja ysit säilymään omilla riveillään, ja n- sekä k- kirjaimet oikeissa tavuissa.
Välillä asiakkaille lähtee sellaisia kirjeitä-että oksat pois. Inhimillisyyttä ripaus joukossa.
Puiden oksat notkuvat lumen painosta, ulkona näyttää kauniilta. Ei mielialassakaan ole yhtään mitään vialla. Tämä on asennekysymys pitkälti.
2 kommenttia:
Hyvää Uutta Vuotta sinulle Vintti!
Tekosyy
kiitos. Sinulle samoin.
Alkanut tämä on ihan kivasti, ja uskon-että jatkuukin.
Tai siis- toivon vahvasti :-) ja teen paljon töitä sen eteen.
Lähetä kommentti