paperipussi

Uutiskierros on nopeasti tehty. Presidentinvaalit,prosentit ja tulokset täyttävät sivut.
Minä tiesin tuloksen jo ennakkoon, ja menin nukkumaan kahdeksalta. Yritin. Sillä olo  olikin taas kipeä ja huono ja kiukutti. Kiukutti siis huono olo.
Eilisen työpäivän jätin väliin, tänään on siis kahdelle kädelle, tahi kolmelle, mutta ei aita. Pitää tehdä.
Tänään pääsen taas leikkimään koiruuden kanssa. Maanantailenkki siis tiedossa.

Hyvä.Muuten en taas saisi näitä lihojani raahattua päivän jälkeen ulos, ja se aiheuttaisi lisää kipuja rangassani. Nyt olen taas vaikea ja kipuisa. Kroppa on tiukilla ja yhteistyöhaluton. niin siinä käy,kun laiminlyö liikunnan ja  liikkumisen, oman huoltonsa.
Naurata ei ollenkaan.

Tänään tapaan työterveyslääkärini. Pitää miettiä montaa asiaa.
Vien daamille läjän reseptejä, tai siis- itse asiaassa miulla niitä ei edes ole. Miulla on lääkelista. Ja pitkä.
Teen parhaani,että olen ajoissa. Kunto ei vaan voi notkahtaa alemmaksi tästä- sillä sitten matka ylöspäinkin alkaa olla jo liian pitkä,että sen tekee kunnialla.
Viime vuoden saamattomuus näkyy ja tuntuu olossa.
Olisi ihana,kun olisi personal trainer itsellä. Joku, joka heittäisi lenkkikengällä päähän- jos ei muuten liikettä olisi tarpeeksi.
Juu-uh. Alkuun pääsemisessä olisi juurikin niin tärkeää,että joku kannustaisi. Pakottaisi lienee oikea sana.
Noh, itsestä moni ja kaikki on aina kiini.PItää miettiä, mitähaluaa.
Haluaako voida hyvin, olla terveempi?
Mitä on valmis tekemään sen saavuttaakseen?
Siinä niitä on mahdollisuuksia jonkinlaisia.
Pitää  vaan oppia ja muistaa,että ellei halua tehdä töitä- ei voi myös valittaakaan.
Siinä miulle on puremista ja tuumattavaa.
****
Joudun pohtimaan vielä paljon noita pojan kouluasioita. Pojan suosikki eilen illalla läpikävi näitä aisoita pojan kanssa, joten saan taas hetken hengittää. Toivon yhteistyömme johtavan tulokseen,jota tavoittelemme.
Meillä on selkeä jako. Minä hoidan mäkätyksen äidin roolissa, rooli ei muutu. Minä pidän,asetan rajat ja määrittelen ne, niin kuuluu thedä.Olen se,  joka nostaa pojan naulakkoon häpeämään tekosiaan.
Puhun yhdessä pojan kuullen asiat asemapaikassa, ja he jatkavat siitä.
Tälla tavoin tieto, asia, mikä tahansa tulle oikeilta tahoilta,oikeina,riittävinä palasina- ja linja säilyy koko ajan yhtenäisenä.
En joudu epäilemaään. Poika voi luottaa.
Nämä tyypit ovat samalla puolella,hänen puolellaan. Hän voi luottaa,että  nämä kohtelevat häntä reilusti, oli kyse mistä tahansa sitten.
Juuri näinhän kuuluisi aina asiat ollakin. NYt siihen on mahdollisuus,aikaisemmin ei tietenkään ollut tässä määrin. Yhdestä ei ollut moneksi, niin se vain menee.
Kun läpikäy menneitä, hengästyttää. Hengästyttää ajoittain tämä nykyisyyskin.
Pitää vähän treenata tätä omaa olemista,ja älytä-ettei tartte hengitellä paperipussiin nyt koko ajan, asiat selviävät kyllä. Ihan hyvin.