Pakastimen sulatus

Katsoessani näitä kuvia, haluan uskoa,että tuota valoa todellakin kannattaa odottaa. Kun pakkanen paukkuu nurkissa, ja villasukat ovat enemmän kuin tarpeen, valo ja siitä huokuva voima vaan lämmittää.

Minua.

Kaipaan vahvasti aikaa, jolloin voin halutessani kulkea ilman sukkia, maalata varpaankynteni räikeän punaisella lakalla, joka ilahduttaa minua joka kerta sen nähdessäni.
Onni on pikkiriikkiset asiat, niiin se menee.

Pikkiriikkisen ilahtunut olen eilisestä kohtalaisen pitkästä lenkistä, siitä-että sain vihdoin itselleni sen kirppispöydän ja tiedän- mitä numeroita nyt raapustaan jo valmiiksi n hinnoiteltuihin tuotteisiin.
Wow! Hyvä. Tästä olen enemmän kuin tyytyväienne.
Eteisessä on laatikko,kassi jos toinenkin,eikä siisteysaste pääse nousemaan kovin korkealle täällä nyt tällä hetkellä.
Niiskutan,eikä ihme.
Mutta hyvä.
Hmm. Kuusitoista päivää maksaa 64e. Siitä voi sitten laskea,kuinka paljon pitää myydää/pvä-että kannattaa. tai ylipäänsä. Helppoa  omien takaisin saaminen ei ole, eikä tuoohoon kannata lähteä, jos ei ole valmis tekemään töitä pöydän siistinä pysymiseen.
Onneksi uto paikka osuu työmatkalleni, joten aian- vaikka joka pvä- voin poiketa,siistiä j a viedä lisää tavaraa. Auto kun voi toimia koko ajan varastona kaikelle tavaralle.

Hyvä, ja toimiva ratkaisu. Olen monesti ennenkin todennut tuon.
Mukava on kuitenkin saada kiertoon tavarat ja tuotteet, joita ei tarvitse. Miksi niitä seisottaa täällä? Ei ole syytä.
Ja kuten todettua, ilahdun jokaisena kertana,kun juomalasikseni osuu Ultima Thule, kun haluan vaikka mehua juoda. Kun saan käsiini jotain kaunista, minkä äiti minulle jätti. Ilahdun niistä mielummin tässä elämässä, arkena- kuin kuvittelen käyttäväni niitä juhlatilaisuuksissa.
Niin missä???

Ja parasta on se,että järjestäessäni tavaroita kirppikselle- minä aina vaan siivoan omaa päätäni, omaa elämääni.
Siitä on kyse. Moni asia  putoilee paikoilleen, muuttuu selkeämmäksi, ja jostain syystä tällainen kaappien nuohoaminen tahi muuten vaan tavaroiden järjestely saa sen aikaiseksi.
Toimii, joten kaikki o n  hyvin.
Ja voin sana,että järjesteltävää on.

Mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljoa, kuin voisi kuvitella. Moni on jo muuttunut niin paljon,mennyt eteenpäin.Minu pitää vaan jatkaa. Lakata makaamasta aallonpohjassa, ja nousta ylös. Helppo juttu. Muutoinkin kuin periaatteessaa. Itse näistä asioista vaan vaikeita tekee ajoittain.

vaikeaa on saada Juniori innostumaan rippikoulusta. Tänään,-pian- olen menossa kirkkoon. Jumalanpalvelukseen. Juniorin ensimmäinen riparijuttu. Tapaamme ryhmän ja vetäjät jumalanpalveluksen jälkeen. Juniori veetuttaa koko asia,sillä hänolisi halunnut mennä leirille. Nii-in. Perusteluina oli se,että kaikki pienluokalla olevat  menevät päiväripaeille, mutta sekään ei nyt ollut ihan niin. Juniorin luokalla oli muutama heebo,jotka leirille pääsivät.
Epistä- tuumasi  poika aika isolla. Totta,tuumasin minä.

Hankala,kun poika jatkaa-ja kysyy '' että olenko minä muka   niin hankala ja vammainen,etten leirille voi mennä? ''
En pidä,kun poikani käyttää vammainen sanaa ihan pieleen.
Mietin aina,kuinka,mitä ja miten vastaan. Syynsä on siihen,että hän on pienluokalla. Toivon,että ryhmässä olisi joku kiva, jonka kanssa kemiat kävisivät yksiin ja syntyisi halu jatkaa tuota koitosta.
Raha on yksi keino motivoida,puhua rippilahjoista. Toinen keino on se,ettei voi muuten toimia siskon lapsen kummina. Minkä lapsen? No sitten joskus, ihan nyt ei vielä mitään kuulu.
****
Ulkona on kylmä. Minä olen hereillä ihan liian aikaisin. Tänään olsii hyvä päivä sulattaa pakastin. Taidan tehdä sen heti?