Nyt tuntuu vihdoin paremmalta, noin kuin ainakin ihan hieman. Tyydyn siihne, menen sillä. Ja hyvä- sillä tälle päivälle jäi kamalsti ohjelmaa, jotka on kivempi tehdä ja suorittaa terveempänä.
MInua ,minun työskentelyäni häiritsee kamalsti numerohäröys. En tee virheitä, jotka vahingoittavat sinänsä ketään, numerot vaan pyörivät j a kääntyvätten nurinperin- kuin konsonantit lukihäiriöisellä-kirj.häiriöisellä.
Hankaluus tässä on siinä,että se aiheuttaa hirveästi ylimääräistä työtä. Monelle taholle.
Ja vaikka kuinka katson virhettä,en sitä näe.
Moniteholasit! Niin, kun se olisikin niin yksinkertaista.
Ei taida olla.
Pitää vaan tsempata enemmän. Katsoa jahidastaa vauhtia. Mennä rivi riviltä- kuin opettaisin Junioria kokeisiin. Ehkä ne sieltä sitten nousevatten silmiin.
Niin toivon, oikein kovastikin..
Juniorin osteopatia ei ihan mennyt putkeen,eikä siitä sen enempää. Hieman jouduimme keskustelemaan isoin sanoin. On meillä matkaa- mutta minne?
Onneksi ystävyys ja koiraterapia auttavat aika paljon ja pitkälle, monessa asiassa. Illalla kunniiskuttaen nessu kädessä tarvoin tunnin ystäväni kanssa koiran loikkiessa elinvoimaisena sinne ja tänne- olikin paljon parempi olo.
Lumoava tuoksu,joka levisi kotiin- kun parvekkeelta kaivoin sohvan tyynyt ja istuinosat- vahvistivat vaan hyvää mieltäni.
Kun katsoin hieman jo vanhalta tuntuvaa- silti iki-ihanaa- Tappava ase 3 elokuvaa, nauratti jo kummasti.
Hyvillä mielin oli kiva käydä nukkumaan.
Kun herää voimaantuneena, ja nukuneeena- kaikki tuntuu tässä elämässä mahdolliselta, nin se vain on.
Tänään uitan Junioria,huolehdin tyttärestä, tapaan Algeco Oy:n edustajan ajatellen taloyhtiömme remonttia. Kiva päivä, joskin aiheuttaa sen,että joutuu hieman suhailemaan sinne ja tänne ja muuallekin. Moneen suuntaan.
Ajatella, tammikuu on jo yli puolen. Voiko nyt ajatella,että alkaa helpottaa. Oliko se eilen,kun oli vuoden masentavin päivä lehtitietojen mukaan? Hyvä- se ei ole tänään!
Jostain syystä - ei henkilökohtaisia kytköksiä- tämä kosketti minua kovasti. Tuntuu karulta, ja hieman kostui silmänurkkakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kuulostaapa tuo numerohäröys (ja kirjain häröydeksikin tuon voin laajentaa) tutulta. Sama mulla.Mä en voi luottaa siihen, että näen virheet. Yleensä niitä on. Luen, luen, tarkistan, tarkistan - mutta silti niitä livahtaa. Tuo(kin) asia on aiheuttanut todella paljon sählinkiä työelämässä - ja jos rahasta puhutaan, niin ihan konkreettista tappiotakin työnantajilleni. :( P*rseestä.
Ei taida rillit kyllä tuolta vaivalta pelastaa, joskin meikäläinen ainakin olis rillien tarpeessa. Harva se päivä kävelen jotain tuttua vastaan, mutten näe riittävän kaukaa. Hän tervehtii ja mä varmuuden vuoksi en tervehdi (!) tai sitten tervehdin liian myöhään, kun en tiedä kuka on kyseessä. Toki tuotakin asiaa vaikeuttaa mun taipumus kasvosokeuteen...... :D
Onneksi aurinko on melkein noussut, niin näemme eteenpäin! ;)Hauskaa päivää Vintti!
Orava
Niinpä.
Olen ajoittain aika solmussa,mutta onneksi minulla on sitten taas toisaalta numeropäätä- ja pikainen päässälasku on miun juttuni.
Se helpottaa tuota sähläämistä ja sitten taas tekemään asioita nurinperin.
Mutta miksen näe oikein, ja osaa tehdä suoraan oikein?
Työllistän itse itseäni enemmän :-)
Kiva!
Pomo jeesaa kyllä, ja tietää, miten kääntelen asioit apäälaelleen, kyllä se tietää-etten tahallani.
Uskon,että on ajoittain hyvinkin tuskastunut miun kanssa. Ja syystä.
Toki, on kyllä sanottava,että jos oma elämä on solmussa, virheet johtuvat lähinnä siitä,ettei muka kykene karistamaan omia ajatuksiaan kotielämästä työajan ulkopuolelle.
Niin se menee myös.
Ollaan me kanssa :-)
Päivä oli kiva, ja tapaaminen noiden ''konttityyppien'' kanssa mainio, vaikken ranskaa puhukaan. Onneksi englantia ymmärrän enemmän kuin sujuvasti,eikä ulosantikaan ihan huonoa ole.
Kiva päivä.
Ja paranee, nyt on villasukat jalassa. <3
Lähetä kommentti