31 tammikuu, 2012

Hiukset

PAKKASTA!!!
Hytisyttää. Kippaan kahvia kaksin käsin , ja hytisen. Mietin,että mahtuuko toppahousut farkkujen päälle,etten vallan palellu,kun tuonne menen. Ei paljon naurata,ei.

Onneksi Juniorilla  on palaveri tuossa päivälllä,nin joudun käyttämään autoani keskellä työpäivää. Alkaa olla hyhmeistä nimittäin seisottaa autoa koko päivää työmaalla.
Vaikkakin. Hyvä auto ja kunnon akku. Silti.

Vähin erin alkaa kääntyä voiton puolelle. Tämä palaveri tänään, ja olemme edenneet sitten tämän vkon hankalien asioiden yli.
Ja, järjestin oman elämäni tärkeimpiä asioita kuntoon.
Harvoin käytän rahaa meikkeihin, en juurikaan meikkaa. En jaksa. Sitä paitsi,ihoni on hyvässä kunnossa-ei ole tarvista. En osta juuri vaatteita, olen hyvin tylsä- ja vietän aikaa farkuissa. Mutta hiukset.
Olen kohtalaisen neuroottinen ja elämäni  on hyvin, jos hiuksetkin ovat.
Muistan äidin neuvot- muista sata harjanvetoa. Tuo oli aikaa, jolloin minulla oli pitkä kuontalo.
Nyt ei ole. On niin lyhyt, että jos vielä lyhennetään- olen kalju.
Minä siis käyn joka vko kampaajalla. Kyllä.Minlla on vakipäivä, jolloinkäyn. Tämä ratkaisee ongelmani.
Tätä minä aikuisuudelta  haen. On ongelma- ratkaisen sen.
Vie minulta vartin aikaa, ja kustannus tulee takaisin helposti mielialassa, ja hyvinvoinnissa.
Typerää?
Voi se olla, mutta se onkin minun tapani. Ei sen muiden oma tarvitse olla.
Ja jos teen kahta työtä edelleen, niin saanen päättää,minne rahani sijoitan.
Johonkin tärkeään.
Hiuksiin siis.
Onpas kiva juttu!

Eilen ulkoilutin koiraa. nauratti.Minua ei pakkasilla saa mikäänulos,kun palelen ja hytisen ja säälin itseäni. Mutta kun on sovitut treffit KOIran kanssa, niin menen. Ja palan hyväntuulisena ja punaposkisena. Nii-in. Asiat tärkeysjärjestykseen,sanon minä.
Minun pitäisi saada koira oppimaan vierellä kulkemista. Niin on uuno ja veto on kova. Ei ollenkaan hiffaa, missä mennään.
Mutta eteenpäin. Menee koira, menen minä,menee elämä.
Tänään kirppispöytä. Auto on jo puolillaan tavaraa. Huh, mikä homma. Tässä taas mietin,kuinka kiva olisi- jos olisi hissi. Tämä raahaaminen käy ihan työstä!
Toivon niin kovin,että tavarat myisivät hyvin. Peukkua hyvälle hinnottelutaidolle.
Lähettänyt klo 1/31/2012 05:58:00 ap.

3 kommenttia:

orava kirjoitti...

Tukka hyvin, kaikki hyvin? Ei taida ihan niin mennä, mutta jos soon itselleen tärkeätä, niin siitä kannattaa pitää kiinni (puhuu yks joka käy ehkä 3krt vuodessa kampaajalla ;) ). Meikkaamisessa olen kyllä samoilla linjoilla, ja vaatteissa - kun ei vaan jaksa panostaa. Ja miksi pitäisi, jos sisäinen kauneus kompensoi mahdolliset ulkoiset puutteet. :D Vai mitä?

Tiukka pakkanen on. Meillä auto yski vähän tuossa vaille kahdeksan, mutta jaksoi silti posottaa, vaikka olikin pari päivää huilinut (ja ei kyllä oo hyvä akku).

Kivaa päivää sinne!

9:59 ap.
Mymskä kirjoitti...

Silloin, kun olin oikein, oikein köyhä, ja kaikesta piti tinkiä ja monesta luopua, oli kuukausittainen kampaajakäynti se, mistä en luopunut. Se oli se asia, jonka kautta tunsin olevani vielä ihminen ja kelpoisa, vaikka muuten olemus kävikin nukkavieruksi. Pinnallista? Voi olla, mutta jostain on pidettävä kiinni. Minulla se on ollut ja tulee olemaan tämä. Se on se naisen kruunu, kuulemma.

11:54 ap.
vintti kirjoitti...

Orava
Nimenomaan.
Silloin mni asia on aparemmin. Ryhti ainakin on miulla suorempi ja aurinko paista akirkkaammin, tai jotain.

Kaikesta ei voi tinkiä- joku ajaa ohi, ja miun personallisuudessa se on tuo sius asia.
Omat on jo tottuneet mun kotkotuksiin, mutta muut hieman nikottelevat ajoittain.

Pakkanen.Hrr. Nyt näytti -19,9. Kiva.

Mymskä

Olen kanssasi ihan samoilla linjoilla.
Äiti puhui myös kruunuasiaa, ja kuten tiedät- minun äitini on aina oikeassa :-)
Siksi allekirjoitan sanomasi täysin.
Ja tottahan s e on, siis on.

Kyllä hiukset paljon kantajastaan kertovat.
JOs tuo on pinnallisuuden määrite,niin olkoon sitten niin. Saa olla. Jostain on saatava se hyvä olo ja mieli, olkoon tuo minun juttuni.

5:32 ap.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)