Suoliston korjaus.

Väsyttää. Eilinen meni pitkäksi, ja palauduin vasta seitsemän aikaan. Takana oli viisi tuntia palaveeraamista taloyhtiön kanssa.
Pylly oli puutunut ja olo jotensakin aika jähmeä siinä kohden. Takki tyhjä, muttta mieli edelleen aika hyvä ja kiva.
Paljon tuli väännettyä. Eikä ehkä ihan huonoja päätöksiä tehtyä. Niin uskon, ja kai hieman toivonkin.

Aikaisin oli viisasta mennä nukkumaan, ja silmät ovat kyllä nyt aika  väsyneet-olisi ollut mukava nukkua pidempään , paljon pidempään.
Omatunto soimaa,koska eilinen työpäivä jäi niin lyhyeksi, nyt on pakko mennä nykäisemään sitten todella pitkä, ja illalla on tarvallisuuskoulutusta palo ja pelastuslaitoksella.
Sus siunatkoon. Onpa kiva,ettei huomiselle ole sen suurempia suunnitelmia sitten. Muuta kuin töitä, mutta ilta jo vapaana.
Vaikka kaikessa on puolensa, ja haasteensa on itse valinnut, niin aika kovin uuvuttaa iltariennot, joihin pitää oikein älyllisestikin panostaa. Jos olisi fiksu,  olisi laittanut tennarit jalkaansa, ja menyt vielä illalla lenkille, muttei minusta olllut siihen. Puhti loppui ihan kokonaan.
On siis paras tehdä pieni treeni nyt todellakin aamulla,eikä' antaa tämän muka väsyn huijata. Saa hieman pumpattua itseensä puhtia työpäivää ajatellen. Ei tästä kai muuten mitään tule??
Aamuisin on kurja mennä duuniin,jos on jo hieman kuin  etukäteen antanut periksi. Lamaantunut ja urvahtanut,saanut päähänsä väsyneitaä ajatuksia,huolia ja murheita jostain muualta- ja antaa sen näkyä työmaalla. Usein niin käy. Ainakin minulle. Joku kipeä vaihe elämässä heijastelee, yleensä se on huoli pojasta- ja se,että joudun lisäksi viettämäään puolet ajasta puhelimessa, saa kaiken sekaisin. Mitään ei voi eikä pysty tekemään kunnolla, vaan kaiken aikaa on puolivillainen olo kaikessa tekemisessä. Toisaalta olen kovin iloinen,että moraalini  pistää hanttiin,ja sitten komentaa minut ennen kukon kiekumista aamusella takaisin tekemään niitä,jotka vaiheeseen jäivät.. Hyvä,että niin on.
Balanssi palaa edes puolittain elämäääni takaisin sitten.
Viikonloppua odotan nyt jo,Juniori tulee kotio. Jotain kivaa olisi kiva tehdä. Poikaa on ikävä, tällaista se äidin elämä ja roolitus vaan on,ei auta minkään.
Ulkoilua, ruoanlaittoa, perusolemista, jotka vahvistavat pojan arkea. Hieman haasteita,sillä niin kauanhan kaikki on kivaa,kun on kivaa. Kapuloita on edelleen pakko heitellä rattaisiin ja muistuttaa tietyistä asioista. Sillä tavalla näen myös, miten poika voi, ja  mirkä hänen resurssinsa ovat. Hankalaa ? On toisaalta. Pakollista? Kyllä?  Usein vanhemmuuteen kuuluu asioita, jotka mielummin jättäisi tekemättä- ja helpompi olisi,kun menisi ja tekisi itse kaiken.
usein niinkin on tullut tehtyä. Onneksi pääsääntöisesti kuitenkin ei.
***
Pää on tyhjä. Teemuki onneksi vielä täynnä. Ai niin. Olen msitä mieltä,että lähden korjaamaan elimistöäni ja suolistoani näillä.
Suolisto on kuitenkin se, mikä määrittelee ihmisen hyvinvoinnin. Sen hyvinvointi lienee asia, joka vaikuttanee oikeasti ihan kaikkeen. Siellä tapahtuvia vaurioita ei myöskään näe, ennen kuin on kovin kin myöhäistä. Siitä kannattaa pitää huolta. Ystäväni yski, ja kyllä toinenkin on tähän ryhtynyt ja kokemukset ovat hyviä.
Kun miettii puhdasta, pilkottua ruokaa, ja sitä- mitä jamillaisia myrkkykjä mistäkin saamme, on aivan varma,että ne vievät tehoa elimistön hyviltä bakteereilta ja tuhoavat  puolustusjärjestelmäämme. Jos sitä hieman tukisi? Nämä ovat luonnonmukaisia tuotteita ja keinoja, joten niistä ei ole minkäänlaisia vaurioita, tahi haittoja. Ei tarvitse pelätä kertymiä maksaan tahi sitä, jaksaako munuaiset suodattaa.
Kyllä.
onmentävä kauppaan.
Ja toinen juttu.
Juniori alkaa näitä syömään myös. Nimenomaan hän. Ladataan pojan dosettiin vaan lisää tuotetta, ja sillä hyvä. Nämä ovat helposti perusteltavissa hänellekin, joten asiasta ei koidu ongelmaa. Jos koituu,se pitää vaan hoitaa.Kertoa ja osoittaa hyödyt,mitä voidaan saavuttaa.
Internet on toki aika paha, siellä on ihan liikaa tietoa kaikesta ja kaikkialla. Niitä kun lukee, niin välillä räjähtää pää. Kokonaan. Homma karkaa ihan kädestä.
 Onmentävä töihin. Etukäteen , täsäs ja nyt päätän olla reipas ja tehokas. Koko päivän. Iltaan asti. Illalla sitä tukisi se, jos turvallisuuskoulutusta pitävä palomestari ( or whatever) olisi komea. Sillä olisi  positiivinen vaikutus vireystilaan.

Neulat

Hmm.
Sain eilen kuulla yhden ystäväni sairasttumisesta. Rintasyöpä. leikkaus edess. Kasvain kasvanut 1,5 cm mittaiseksi kahdessa vuodessa. Verrokkikuvat niin tuoreet, mikä ilolla kerrottakoon.
On itseään ilahduttava asia,että uutisia ei pelästy. Toivottavasti voin siis jollain tavalla olla ihmiselle iloksi ja hyödyksi tällä tiellä.
Asumme lähekkäin, joten arjen jeesaaminen tulee olemaan hyvinkin helppoa. Hyvä niin.
Jopas,jopas- sanon elämälle ja sen tuomille yllätyksille. Onpas taas kaikenlaista.
On kuitenkin itsellä hyvä olo,että hän halusi jakaa tuon kanssani,eikä halunnut pitää sairauttaanomana tietonaan. Hän antaa mahdollisuuden osallistua ja tukea- vaikka se itselliselle ihmiselle onkinkovin vaikeaa. Puhuimme eilen pitkään.

Tätä keskustelua oli hyvä jatkaa omassa m,ielessä,kun ulkoilin koiran kanssa räntäsateessa ja jalat loskassa polvia myöden.Kun kintut kastuivat jo ensimmäisen kahden metrin matkalla, ei ollut huolta loppumatkalla mistään. Helppoa. Miksi minulla ei ole kumisaappaita? Haluan ehkä oranssit Hai saappaat. Tai vaaleanpunaiset. Asenteelliset kuitenkin, siis värin puolesta. Hyvinkin.
Kyllä. Tiedän, mitä siis ostan seuraavaksi tuohon eteiseen. Kuvaisin kenkähyllyni,olen siitä niin onnekllinen, mutta yksi hylly on asentamatta-ja sotku sen mukainen. Päätin nimittäin,etten jätä kenkiä isoon kaapistooni,sillä ne jäävät kokonaan käyttämättä. Käytän vain samoja kenkiä muuten,jotka ovat tyrkylle jääneet. Ei käy!
Miksi käytän rahani koriste-esineisiin, jotka kaappiin jäävät? Ei käy, sanon uudestaan. Ei ole asioita, joita kannattaa säästää pahan päivän varalle, tahi johonkin speciaalin päivään, käyttöön. Se päivä voi ollla ihan nyt.
Josko siihen saisi erilaisen tuntuman,suhtautuisi siihen eri tavalla- ja iloitsisi siitä eri tavalla,kun omilla tekemisillälän panostaa eri tavalla. Sekavaa?
Miksi arjessa pitää olla itsensä kanssa niin varovainen? Olla harmaa varpunen syyssäässä?

Iloa pitää monesti  löytää tekemisen kautta, minä olen sitä mieltä. Sillä tavalla on mahdollisuus saada ilo pidettyä mielessä, ja elämässä. Luonnollisena olotilana, osana sitä arkea ja elämää. Paremmin. Helpommin?
Voi olla ,että menee metsään,, mutten ainakaan omalla kohdallani usko sitä.
Vahva visio on siitä,että kun itse rakentaa arkeensa jotain hassua ja spessua- niin meno ja meininki säilyy ylävireisempänä. Nämä viikottaiset kampaajakäynnit luultavasti pelastivat koko kevääni. Oikeasti. Olen kuin lapsi karkkikaupassa, Liisa Ihmemaassa-kun tiedän,että joku osa minusta toimii koko ajan. Se nostaa mieltä ihan hurjan paljon.
Se näkyy monessa muussa asiassa elämässäni. Hyvä.
Se ei edelleenkään näy siinä,että jaksan panostaa kotiin, ja tehdä täällä asioita, jotka edistäisivät kotini sisustamista loppuun, tahi remonttia minnekään suuntaan.
Mutta siihen suuntaan on tarkoitus edetä .Jos heti viiikonloppuna?? Tai ensi vkolla?
Tänään taloteknistä perusparannusta ja suunnittelua edessä. Palaveria. Takapuoplen puutumista- siitä on oikeasti kyse tässä. Vääntämistä. Hyvien ja huonojen asioiden puntaroimista.Oikeiden aisoiden  poimimista,väärien hylkäämistä. Kylpyhuonemallien vertailuja, mittojen tarkastamista.Käytännöllisyyttä. Sitä ja tätä. Pari pikku juttua siis..
Eilinen akupunktio oli metka. Vitutti niinpaljon, kunmuutama neula iskettiin niskaan ja selkään-että meinasi pää räjähtää. Sattui! Neulamieheni haki eilen lihaksistojen triggerit,ei neulonut kiinalaisittain. tapoja on niin erilaisia.  Vasemman ja oikean puolen ero oli niin huomattava,että  yllätyin itsekin- vaikka sen tiesinkin . Todella hämmentävä.
Ylös noustessani vatsassa velloi, maailma pyöri  ja olo oli kuin sekaisella olohuoneella. huh. Onneksi(vahingossa) aikani oli aamupäivällä,eikä mninulla ollut tarpeen siis ajaa autoa kuin iltapäivällä vasta..
Jotain tapahtui niskassa,selässä. Jotain. Eikä huonompaan suuntaan. Mutta kuten neulamieheni sanoi; ''on sinun kanssa tekemistä''
Ihana,kun minulla on automies, ja neulamies, ja sähkömies. Ei paha! Raksamieskin on,kun tarkemmin mietin.

Menen töihin,kunhan saan tämän teemottini juotua. Puolet aamukahvista olen korvannut  Roobois-teellä. Tuntuu sopivan minulle hyvin. Toinen suosikkini on vihreä minttutee. Mitkä uppoavat teille?

Kuinka j a miten

Ja viikko uusi.
Silmät väsyneet, mutta kuka käski kukkua ja tsekkailla uusintana jotain dvd elokuvaa? Oma syy.
Edessä kiireinen vkoa,kiireinen pväkin ja monessa paikassa pitää ehtiä tänään olemaan. Itse asiassa niin monessa,että se aiheuttaa jopa haasteita.
Pitää hieman venyttää päivää joka päästä,tässä ei nyt vaan auta mikään. Kevät on saapunut kaupunkiin. Ja mieleen. Ja onneksi elämäänkin.
Tarkoittaa lisääntyneitä asioita, jotka pitää tehdä ja hoitaa. tarkoittaa sitä,että liikahdan tämän asunnon seinien ulkopuolelle enemmän ja sitä pidän suurtena positiivisena asiana itselleni.


Mielessäni on myös pienimuotoinen,tai suurempikin muotoinen yhden yhdityksen  tukitoiminta. Olen mielessäni pyöritellyt ajatusta yrityskummeista, jotka ottaisivat yhdistyksen siipiensä suojaan, ja sitä kautta rahoittaisivat virkitystoimintaa. Virkistystoiminta kuulostaa typerälle, mutta ehkä se ei ole sitä kuitenkaan. Kyse on käsittääkseni viimeisestä Treella toimivasta lastenkodista,jota rahoittaa yksityinen taho, Me kaikki tiedämme,että laki lastensuojelusta muuttuu koko ajan, olosuhteiden on pystyttävä vastaamaan nopeallakin    sykkeella uusiin lakivaatimuksiin,että jatkoluvat irtoavat. Laki suosittaa nuorten sijoittamista perheisiin,ei laitoksiin. Laki muistaakseni määrää,ettei alla kouluikäisiä edes saa laittaa laitoksiin, aina perheeseen. Onko tämä aina ideaalista-siis perheasuminen? Ehkä. Sanon vaan,että jos poikani voisi asua perheessä- hän asuisi kotona.
Hän ei voi.
Hänen  paikkansa ei ole perhe.
Yksi perhe ei pysty vastaamaan poikani suuriin tarpeisiin, siinä ei vaan resurssit riitä. Ei, vaikka perhe koostuisi kahdestakin aikuisesta. Näin olen viisauksissani tämän asian nyt nähnyt,kun tätä olen pohtinut paljon.
Kohta vuosi on takana. VUOSI!
Tiedän myöskin,ettei viime kesänä porukalla ollut juurikaan mahdollisuuksia mihinkään kesäreissuun- siis mihinkään- koska rahaa ei ollut.
Mutta olisiko mahdollisuus järjestää rahaa? Ei kai se  niin vaikeaa voi olla? Voiko se olla?
Eivätkö ihmiset pohjimmiltaan halua tehdä hyvää? tarvitsevat vain hyvän kohteen ja  oikean perustelun, miksi? Ei kukaan halua,eikä ole syytäkään  antaa rahojaan huonoon kohteeseen- eikä siitä ole kysekään. Eikä tarvitse.En minäkään niin tekisi,miksi  muidenkaan pitäisi? Eikä ole oikein edes pyytää sellaista.
Tämän yhdistyksen tukeminen on vaan minulle tärkeää, jo oman poikani takia.
Muiden lasten takia.
Ennen kaikkea kuitenkin senkin takia,että  paikalla on pitkät perinteet jo paikkakunnalla,ja olisi lapsille-nuorille hyvin harmillista ja surulllista, jos  eläväinen laki, ja sen tuomat mahdolliset muutokset  alas ajavat paikkaa. Raha pyörittää montaa asiaa, ja raha voi olla helpotus ,ja vahva tukipohja toiminnalle- jos edessä onkin hankalia aikoja. Mutta ensin ihmisten pitäisi saada lisää tietoa toiminnasta.
Tällaisia miinä suunnittelen mielessäni. Vahvasti.
Minu pitää alkaa kirjaamaan ajatuksiani, mietteitäni ja tehdä oikeaa suunnitelmaa- kuinka ja miten tätä lähden eteenpäin viemään.
***
Kiva,kun on kevät. Kiva- kun saa pyöritellä mielessään kaikkea tällaista,että säilyy vire-puhti ja  halu johonkin muuhun,kuin omaan hyvinvointiin vain.
Tämä kertoo elämisen meiningistä.

Juniorila oli kiva reissu Hkiin. Olen huolissani eksän terveydestä. Laitoin eilen viestiä- ja kehoitin verikokeisiin hakeutumaan. Tapaamaan lääkäriä ja selvittelemään syytä oireiluilleen.  Koska realisti näkee pitkälle ja vaaleanpunaiset lasit on riisuttu jo ajat sitten- niin syitä voi olla paljon ja osa vakavia. Jo lasten tähden on aikuisen velvollisuus  hakea syytä- ja selvittää asiat.Viestiä silläkin tavalla lapselle,miten asioita hoidetaan.
Toivon,että taustalla on joku höpöhöpö- asia. Toivon isosti. Yhteinen menneisyys on iso juttu, yhteiset lapset vielä isompi. Silloin toisesta kantaa vastuuta jollain tasolla-vaika ei kannakaan. Silloin toisesta ihmisestä ei  koskaan voi tulla tyyppiä joka on  ei -kukaan.
Tai en tiijä. Eksä kunon Juniorin kaltainen niin kovasti, ja tiedän-että kaipaa tuupparia, toivon,että nykyisestä rouvastaan siihen on. Toivon vahvasti.
Onpa nyt kaikenmoista.
Josko keskityn näiden sivujuonteiden lisäksi toimimaan duunissa parhaalla mahdollisella tavalla- jatkamaan kuntoiluani- koiran koulutusta ja kevään vastaanottamista.
Eteiseen raahasin eilen kaikki kevättakkini, ja naulakko tursuaa tavaraa- jota  on ihan liikaa!  Pihamaalla näkyy jo osin asvaltti, ja joissainkohden korot jo voisivat kopista. Kivimursketta on vaan niin paljon,että se sattuu päkiän alla korkkareilla kävellessä. lisäksi nyt,kun jalkojani särkee koko ajan, voi jäädä haaveeksi korkokenkien pio. Nähtäväksi jää.
Tänään aloitan tuon akupunktiohoidon.  Puhuin jo aikaisemmin tästä asiasta. Haen siis helpotusta; stressiin, niska ja hartiaseudun jännityksiin, migreeniin,astmaan, mahdollisen fibron epämääräisiin kiputiloihin. Henkinen kuminauha on liian  lyhyt myös.
Lisäksi toivoisin ratkaisua maailmanrauhaan,juurikasvuun ja täydellinen vartalokaan ei oisi pahitteeksi.  Ihmiseni lupasi auttaa,kun en kerran pyydelllyt paljoa,enkä vaikeita. Hyvä!
On kiva mennä ihmisen luo,jonka kanss-luona on helppo olla. Lähtee ilmapiiristä hoitohuoneessa, siitä-että voi heittää vaatteet nurkaan tuntematta itseään huonoksi. Puhuminen on helppoa,asiasta kuin toisestakin- jopa niistä ihan oikeista,vaikeista ja kipeistä kykenee keskustelemaaan.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Toivottavasti sieltä alkaa tippumaan apua. Sitä olisin vailla. Ottaisin sen ilomielin vastaan.

Seitsemän aamulla

Kello on seitsemän aamulla. Juon mokan loppuun, ja lähden lenkille. Pakotan itseni liikkumaan. Eilisen päivän lojuin. Sängyssä-sohvalla. Ja ajatuskin makasi,eikä liikahtanut.Olin flegmaattinen.

Neiti kevät on saapunut kaupunkiin,sillä silmäni olivat se suurin syy,miksi tunsin itseni kykenemättömäksi mihinkään järkevään. Oli hyvä olla kotona, ja pitää silmiä kiinni.
Väsymys, joka minut on vallannnut, ja joka saa minut nukkumaan hurjia yöunia on selkeä oirea allergiakaudesta.
Hassua ajatella. On hanget korkeat, ja silti- koivu tuossa ikkunani takana on jo norkoilla. Se on toki seurausta viime syksyn lämpimstä ajasta, ja siitä,että  kasvukausi hieman jatkui pidemmälle,kuin normaalisti. Saa nähdä- miten nyt sitten oikein käy.
Ensi vkolla paukkuja pitää olla. On koiratapaamista,on taloyhtiön perusparannuksen myötä kokousta ja  tuumimista.On taloyhtiön turvallisuuskoulutusta ja normaalit työt tuossa ohessa hoidetavina. Hieman hankalaa on, sano.
Hieman menee päällekkäin se ja tämä, mutta jollain tavalla vaan pitää luovia ja olla kahdessa paikassa yht.aikaa.

Minä olen lukenut tätä. Monesti.Kommentoinutkin. Ja mietin yhä vaan,että onpa raskas asia. tehdä ja hoitaa, ja jaksaa yrittää saada muutosta aikaiseksi,että olisi lupa kuolla kotona.
Raskas tie,kovin raskas- ja vilpittömästi toivon,että jokainen,joka tuon asian joutuu kohtaamaan-saisi avun. Asia ei ole mustavalkoinen, todellakaan- eikä yksioikoinen millään tavalla.
Kaukana siitä.
Ymmärrän vastustajien pelot ja kauhuskenaariot. Tietenkin ymmrärän.
Ymmärrän tässäkin jutussa esiintyvän miehen halun  kuolla arvokkaasti.
Elämä on täynnä  raskaita asioita ja päätöksiä. Yhteiskunnan  tulisi harkita,olisiko lakimuutoksille aihetta?
Vaikeita,todella  vaikeita asioita.


On kiva herätä vkonloppuiin ilman kankkusta. Ilman  alkoholista johtuvaa päänsärkyä, ilman oloja-jotka ovat ja jatkuvat ja hankaloittavat  kaikkea. Ilman tukkoista päätä ja ajatusta.
Mitä kauemmin on ilman alkoholia,sen vakuuttuneempi on siitä-että tämä on hyvästä.
Noin kuin ihan kokonaisvaltaisesti kaikkinaisuudessaan.
Itselle, muille en edes tyrkytä.
Enkä edes tiedä- onko tämä se,mitä j a kuinka haluan olla ja elää, mutta jotenkin vain vahvasti ainakin näin jaksamattomana ja herkkänä elämänvaiheen läpikäyneenä- tämä on ainoa  oikea olo.
Mieltä eikä kehoa ei voi haurastuttaa,väsyttää millään, muutoin ei vaan pysty hoitamaan. Mitään. Jaksa,eikä kykene.
Tämä on elämän aikana kuitenkin niin usein kokeiltu,joten tiedän, mistä puhun.
Mitä paremmin, ja puhtaammin syön, mitä tarkemmin varjelen itseäni huonoilta  ruoka-aineilta, ja syön puhdasta,simppeliä ruokaa-sen paremmin voin. Mitä enemmän liikun,j a paremmin nukun, pärjään.
Sorrun tuolta hienolta ajatustieltäni, ja yllätän itseni ahmimasta sokeria ajoittain- ja kannan sitä huonoa oloa, ja tukkoista kroppaa mukanani monta päivää. Syy- seuraus. Aikuinen ihminen, ja hakee silti oikotietä- jota ei olekaan..
Aikuinen kerää nyt luunsa, ja nousee ylös. Muutoin hanurin kuva on jakkarassa,ja lenkki yhä tekemättä. Työtä,pyykinpesua,aamulenkki. Mittarissa lukemat miinus viisi ja aurinko on ylhäällä. Näyttää hyvältä !

Oikein naurattaa

Saan mennä myöhään töihin, onpa ihastuttavaa. Nukuin hartaasti jo iltaseiskalta sohvalla. Peiton sisällä kääriytyneenä oli hyvä ja lämmin olla. Nukuin kuin pieni lapsi viikon aiiheuttamaa väsymystä  oikein syvässä unessa ja tyytyväisenä.. Pitkään.
Jos nousee aamuseiskalta,ja normisti ennen viittä- on ero aika huomattava.
Olipa lystikästä nousta valoisaan aamuun!  Kahvi on juotu, ja koska päätin hemmotella itseäni- juon vielä sen superison motin teetä ilman mitään kiirettä.
Selaan nettilehdet ja mietin,että mitä on maailmalla tapahtunut.Minun maailmassani. Lähimaailmani uutisia. Mitkä vaikuttavat minuun, mihin minä voin vaikuttaa?
Mihin minun kannattaa kiinnittää huomiota yleissivistyksen vuoksi, ja mitkä asiat ovat vaan ohitettavia.

Työmaalla vierailun jälkeen voisi tehdä viisaita tekoja ja ulkoilla paljon. Liikkua,liikkua ja liikkua. Tehdä jumpan,punttitreenin ja  olla niin ollen itseensä tyytyväienn.
Viikolla on tullut oltua hieman uupunut,että olisin päässyt senkaltaisiin suorituksiin,kuin olisin halunnut. Paino ei ole siinä viiden kilon pudotusvauhdissa, tai ehkä on- mutta punttitreenistä on toki ollut suuri apu. Koska olen siis niin jumalattoman äkkiväärä,niin mikään ei ole koskaan kyllin nopeaa, vaikka tuloksena periaatteessa ihan hyvä olisikin.
Kurtistun kasaan toivotulla tavalla,kun aan jaksan. Kunhan lumet sulavat,eikä ole pelkoa hupsahtaa nurin , on helppo jatkaa liikunnnan lisäämisellä.
En jaksa olla nyt  neuroottinen, vaikka se vahvasti omaan luonteeseeni kuuluukin. Superneuroottisuus on ihan ominta minua.
Viime viikkoon työmaalla olin niin tyytyväinen,että oikein naurattaa. Moni asia meni vaan nniin putkeen,ja eteni-että tyytyväinen saa kyllä olla. Moni vaikea ja hankala asia siis.
Muutaman kerran kyllä kiroilin näitä  numerohäiriöisen juttujani,ja kykyä sekoittaa pakka,kun etsin virheitäni nenä kiinni ruodussa. Kun ei löydy.Kun olen sokea numeroille, vaikka vertailukohta olisi ihan vieressäkin. Päällikköä nauratti,kun en apua huolinut, ja jääräpäisesti itse etsin omaa kämmäystäni riveiltä.
Ja löysinkin,mutta hiki ehti etsiessä tulla. Hiukset nousta enemmän pystyyn.
Onneksi tämä ei kaada mitään maailmaa, mutta voi taivas,kuinka osa hommista edistyy hitaasti tämän takia.
***
Koko viikosta jäi  älyttömän hyvä mieli juuri tuon Juniorin palaverin takia j a kautta. Toki tyttären puhelu perjantiana oli omiaan nostamaan mielialaani vielä paljon ylemmäkis.Miulla on  hienot lapset, joista saa joka päivä olla kovin ylpeä. Ja olenkin,sen ajan ,mitä en ole huolissani.
Ei se huoli ja murhe todellakaan katoa,kun lapset  asuvat muualla, se vaan muuttuu. Siitä tulee erilaista- ja  välillä jopa epätoivoista,kun tietää,ettei voi samalla tavalla asioihin vaikuttaa,kuin aikoinaan.
Ja taas toisaalta, tällä tavoin vihdoin oppii  lempeämmäksi itseään kohtaan. Mikä hyvä onkin.

Taidan  kääriytyä hetkeksi sohvalla vilttiin ja  ottaa tuon mottini kouraan.  Antaa ajatuksen huilata, ja lähteä sitten työmaalle.  On hyvä mieli.

Viljat

Paljon kaikkea  kivasti hymyilyttävää tuli lehdissä vastaan nyt aamulla. Hyvä tälle,sanon minä. Hyvän asian puolesta kannattaa puhua,laulaa,juosta,hyppiä-lausua runoja. Mitä tahansa. Tulla nähdyksi , ja kuulluksi. silloin joku asia muuttuu kyllä.
Jos ei muutu isossa kaavassa,muuttuu pienessä. Jos valtakunnassa joku asia ei muutu, voi  muuttua sinun perheesi ja naapurin perheen elämässä. Sinä voit tehdä asialla jotain.
Jos jokainen aloittaa muutoksen itsestä,eikä aina toisesta, voi olla,että maailma muuttuu. Siihen on vaan pitkä matka.

Tätä toista asiaa siis ajattelin hivenen vatvoa, ja miettiä- mitä ja kuinka sitä voisi toteuttaa  paremmin pojan elämässä. Siitä olisi apua, ja jo tuo nopea painonpudotus auttaisi poikaa.  Vehnä on paha,se tukkii aineenvaihduntaa,kaura aiheuttaa limaisuutta ja  ruis sapettaa.   Nuo ed.luetellut ovat ne, mitkä minulle tulevat heti. Toki ihoreaktiot myös- hyvin vahvana.

Tekstin käännös ei ole kovin hyvä, ja jossain vaiheessa minua hieman ärsytti lukea kömpelöä tekstia. Siis näin hemmotelluksi sitä ihminen tulee,ei auta.
Omia virheitä en näe,enkä saa konsonanttejani järjestykseen osin. Toisten suomennoksia on sitten helpompi ruotia. Reilua. Todella.
Tekstin ajattelin tulostaa itselleni,lukea paperisena versiona, monesta tulee silloin jotenkin hurjan paljon helpompaa ja miellyttävämpää.
Kuinka,mitä ja millaisia  speksejä sieltä kannattaa poimia. Ei kannata olla minkään  orja,ei edes viisaan tekstin. Tutkitaan,ennen kuin voi hutkia.
Kaikkeen voi uskoa, kaiken voi kyseenalaistaa. Ihan kuinka vaan haluaa tämän asian nyt ottaa.
Saisiko Juniorin kokeilemaan tuota asiaa? Saisi varmaan. Rahalla.  Isolla rahalla.
Kannattaisiko se? Ehkä, sanon minä. Hyvinkin voisi kannattaa.Minäpä hieman tuumaan tätä asiaa,kuinka toimin . Jalostan tätä mielessäni. Huonoa ideaa ei kannata pojalle esittää, pitää olla enemmän kuin hyvin valmistautunut tähän.
Kaikki vaihtoehtoiset asiat pitää olla mielessä mietittynä valmiiksi.
Ruoka ja ravinto ovat ihmisen elämässä hyvin määräävässä asemassa,ja ne ovat suoraan suhteessa hyvinvointiin.  Tuo on selviö. Mutta tuon alle kätkeytyy valtamerellinen tavaraa,joka onkin sitten kimurantimpi paketti kaikkinaisuudessaan.
Sen setviminen, ja oikean totuuden löytäminen omaa elämään on vaikeampaa.

Kerroin ystävälleni eilen,että voin aika hyvin. Sanon tänään samoin.
Heilun edelleen, mutta heiluminen ei ole vaarallista,se lienee jopa ajoittain suotavaa, ettei matkasta tule tylsää ja tasaista.
Mutta kun Juniorin  asiaa on saatu väännettyä oikeilla sanoilla, on minulla itselläni aika hyvä olo. Vahva olo. Rohkea olo. Aikuinen olo. Hyvä olo siis anyway,jollei auennut vielä.
Ja nyt mielestäni,kun poika tietää-että asiaa on väännetty,käännetty ja tätä seurataan,vahditaan ja valvotaan- niin pojan hartiat ehkä hieman laskevat,sillä poika ei joudu itse  yrittämään. Oman toiminnan ohjaus ei kasva samalla tavalla kuin sentit ylöspäin.Kunpa niin olisikin. Ei ole.
Poika on rauhallinen,kun  voi kapinoida turvallista, jämptiä aikuista vastaan,joka toimii hänen parhaakseen.
Nyt on mahdollisuus onnistumiseen. Jokainen pieni onnistuminen ruokkii pojan mieltä vahvasti ja pääsemme kaiken kanssa eteenpäin. Hyvä niin.
Minä jotenkin olen kovin toiveikas. Eläköön optimismi! Lapsellista? Kuka piittaa. Tarvitsen näitä olotiloja tällä matkalla, ja uskoa johonkin. Itseeni edes.

Oikein- väärin

Onnea voi olla ihan vain uusi -iso muki., Vielä toki sellainen, jonka sai tarjouksesta - 40%, jolloin syytä hyvmyyn on vielä enemmän toki. Kannatti,siis.
Iltaisin on mukava istua iso motti kourassa, ja unohtaa kahvinkeitto, niin säilyy hieman kierrokset alhaisempana miulla.
Öisin ei ole varaa kukkua, on vaan nukuttava, muutoin paletti ei pysy kasassa. Välillä voi olla vaikeuksia muutenkin.
**************
Tätähän minä olen nyt lukenut tässä kahden päivän aikana. Ja taas. Ja uudelleen.
Ja vielä kerran.
Ja jos olen ihan rehellinen,  niin olen vain surullinen.
Koska näinhän asia on.
Mutta. Surullisinta on se,että koko lapsuus ja nuoruusiän työ, mitä tuon Oskarin kanssa on tehty, valuu nyt hukkaan.
Kun arki rikkeentyy,sekoaa pää. Kun pää alkaa hajota, tulee mukaan väkivalta, huono käytös ja siihen joudutaan puuttumaan keinoilla mitä tuossakin käytetään.
Paha olo, huono käytös- se on vain pelkoa, epävarmuuttaa,turvattomuutta. Ainoa keino viestiä,että päin vittua menee.
Ja oskari pystyy viestimään. Mikä lahja!
Ja iksi artikkelin suuri osa epäilee,että äiti tekee vilunkia viestiessään, ja toimiessaan poikansa tulkkkina. Miksi epäillään sitä? Mikäihmisiä riivaa? Oikeuttaisiko joku asia muuten toimimaan tuolla tavoin? En ymmärrä koko asiaa.
Epäkohtien korjaaminen ja arjen tiivistäminen auttaa monessa.
Vaatii aikaa,ihmisiä.Ja lisää aikaa.
Toki, saahan lääkkeilläkin ihmisen rauhalliseksi, mutta silloin ei tähdätäkään samaan lopputulokseen. Silloin hiljenetään,ei haluta kuntouttaa.
Moni asia pyöri mielessäni niin,että olisin halunnut kirjoittaa, ja puhua,kertoa ja puhua lisää- mutta vaikenin kuitenkin.
Lapseni ei ole Oskarin kaltainen, vaikka kuitenkin onkin.
On aika pienistä asioista kiinni, miten ja minne se ihmisen tie lähtee kulkemaan.Mikä ratkaisee sen, millä polulla voimme kulkea.

Tässä tarinassa äiti joutui tapaturman vuoksi luopumaan pojastaan, koska ei enää itse pystynyt huolehtimaan. Ei ole reilua se! Ei todellakaan. Kuulostaa jopa hieman huonolta pilalta.
Ja tässä sitä nyt ollaan.

Moni  hairahtuu luulemaan,että autistin järjessä on jotain vikaa. Että  eri tavalla käyttäytyvällä ei järki kipinöi,eikä älyä ole enempäää kuin luolamiehellä aikoinaan.
Erehdys.
Moni heistä peittoaa ainakin minut menen tullen. Miulla on vain työkalut käyttää vähäisempää määrää älliä arjessani, ja pärjään, heillä työkaluja ei ole.
Näen tämän jo pojassani.
Lapsessani on jotain, niin selittämättömän hienoa,poikkeuksellista, ja mietin pääni puhki, miten  löydän sen taikanappulan, jolla voin muuttaa lapseni elämän,että hän itse haluaa,pystyy ja kykenee työstämään sitä.
Näkee elämän ja tulevaisuuden tavoiteltavana. Saa kanavan, väylän- jota rohkeasti voi taivaltaa.
Poikani hyvyydessä  ja suuressa sydämessä on jotain samaa,kuin äidilläni oli. Hän hyväksyisi kaiken ja kaikki.
Autistien  tapa toimia voi olla poikkeava, mutta mitä sitten?
Joku artikkelissa vertaan vankeinhoitoa, ehdottaa paikkojen vaihtoa. Niin. Naurahduksen jälkeen voi miettiä, millainen on perusvangin ohjelma,  ja mitä tuon nuoren miehen päivään kuuluu.

En jaksa enää provosoitua  asiattomista kirjoitteluista, sillä tiedän-että tangoon tarvitaan aina kaksi, ja meuhkaaminen lisää meuhkaamista. Suurimman osan ihmisistä energia kuluu kommenttipalstalle, mutta tälle asiallekin voisi tehdä jotain.  kaikkiin asioihin voi vaikuttaa. Sellaista mahdotonta  ei olekaan. . Ei se vaadi kuin sen Primus Motorin, joka ottaa asian sydämensä alle.
Niinhän kaikki hienoudet  etenevät. Epäkohdat lähtevät korjaantumaan.
Kun rautaa vääntää tarpeeksi, vääntää-eikä koskaan lakkaa vääntämästä- se taipuu.
Tällaista elämä on.
Kun esiintyy virhe, se korjataan.
Tuota simppelimpää yhtälöä ei vaan voi maailmassa olla.
Oikein. Väärin.

Tällaisten artikkelien lukeminen on ihmismielelle hyväksi. Se muistuttaa monesta. Muistan olla ikionnellinen terveestä tyttärestä, ja siitä,että nuorimmaiseni pärjää hvyin. Tämä muistuttaa,etten koskaan saa lakata vääntämästä- ettei ole mahdollisuuksia oleentua tässä äidin roolituksessani. Muista tehdä, hoitaa,vahtia,valvoa-kuntouttaa. koko ajan. Ylläpitää-tehdä ja nähdä tulevaisuuteen.
Älä hellitä.
Koskaan.